Jokaisella ihmisellä on unelmia ja haaveita. Niiden ei tarvitse olla suuria ja yleviä vaan niiden tulisi olla eräänlaisia johtotähtiä tämän ihmisen elämässä. Meillä kaikilla toki on ”linna Espanjassa” tyyppisiä haaveita, joiden toteutumiset vaativat pieniä ihmeitä. Niin kutsutut tavalliset unelmat usein liittyvät kyseisen henkilön elämäntilanteeseen. Jollekin se on uuden auton hankkiminen, toiselle lomamatka. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka unelmoivat kunnon ateriasta, lämpimästä sängystä tai yksinkertaisesti elämästä ilman jatkuvaa pelkoa. Ja maailmassa on ihmisiä, joiden unelma on viettää päivä ilman jatkuvaa julkisuutta ja kyttäämistä.
Itse olen onnekas, koska olen siinä tilanteessa, että voin pyrkiä toteuttamaan taas yhtä haavettani. Olen jo saanut nähdä maailmaa. En tiedä parempaa kuin matkustaminen ja olen siinä asiassa onnekas, että rakas mieheni on tässä asiassa samanhenkinen. Olemme kolunneet niin suurkaupunkeja kuin Kaukoidän rantoja sekä sademetsiä. Ja niin tulemme varmasti tekemään tulevaisuudessakin. Olen myös terve ja saan harrastaa liikuntaa useamman kerran viikossa. Olen myös onnekas, koska olen löytänyt ystävän, joka uskoo minuun enemmän kuin itse uskon itseeni lenkkipolulla ja treenisalilla. Olen onnekas, koska minulla on perhe ja joukko ystäviä, joihin voin luottaa aina.
Ja tässä onkin tämän viikon blogini ajatus. Olen onnekas. Koska tällä hetkellä unelmani on, että Netflixin tekninen vika korjaantuisi nopeasti, jotta voin avata tilini uudestaan, televisiosta kun ei tule mitään katsottavaa. Ja olen onnekas, koska en ole yksin, nälkäinen, kylmissäni, kuolemassa janoon tai peloissani. Olen vain kypsä, koska en pääse Netflixiin. Eli tämän hetkinen ongelmani on aika pieni isossa kaavassa, mutta tällainen ongelma voi pilata mukavan perjantai-illan. Koska kaikki on suhteellista. Ja aina ei voi muistaa kuinka onnekas on vaan välillä pitää saada vittuuntua elämän pienistä vastoinkäymisistä.
Hyvää viikonloppua ystävät.