Voimme kaikki varmasti todeta, että vuosi 2016 on ollut menetysten vuosi. Pitkän aikaan ajattelin, että tulen ehdottomasti kirjoittamaan vuoden viimeisen blogini David Bowien muistolle. Bowien musiikki on kulkenut mukanani pienestä tytöstä lähtien. Lapsena kuuntelin biisejä kuten ”Starman” korvalappustereoistani, jotta kotona ei olisi tullut liikaa ”pahaa mieltä”. Bowie puhutteli minua jo silloin yhteiskuntaa pelkäämättömällä tavallaan, vaikka en itse ollut mitenkään tietoinen yhteiskuntaa rajoittavista tekijöistä. Stiggy Stardust oli minusta kiehtova ja kysymyksiä herättävä hahmo. Kotona kukaan ei kuitenkaan halunnut vastata kysymyksiin.
Tänään kuitenkin yksi uutinen särki sydämeni todella: Carrie Fisher on kuollut. Koko vuosi 2016 on vienyt mukanaan hienoja taiteilijoita ja jokaista olen surenut, mutta nyt puhutaan näyttelijästä, jonka suurin rooli on minulle yksi suurimmista lapsuuteni sankareista. RAKASTIN Prinsessa Leilaa.
En muista tarkasti, mutta taisin olla 8-9 -vuotias, kun näin ensimmäisen kerran Tähtien Sodan. Minullahan ei ollut mitään tietoa silloin asenteista, voiko nainen olla sankari/voimakas/johtaja, mutta ensi hetkestä tuo roolihahmo oli sankarini. Ja auta armias, jos joku muu halusi olla leikeissä Leia. Ei jakoa, hahmo oli minun. Pienen tytön suuri sankari, joka ensimmäisen kerran elämässään tietämättään lähti tielle, jossa nytkin olen. Kuka vain voi olla sankari. Kuka vain voi olla johtaja. Kuka vain voi olla mitä vain. Ajatusmaailmani mukaan sukupuolella ei ole mitään tekemistä ihmisen tekojen kanssa. Ihmisellä on.
Voitte vaikka lyödä, mutta silti en usko, että toinen sukupuoli olisi parempi kuin toinen johonkin työhön tai elämän alueeseen. Noh, synnyttäminen jääköön naisille, mutta muuten kaikki riippuu henkilöstä itsestään. Ihmisellä on oikeus olla kiltti/vihainen/herkkä/kova/rohkea/pelkuri yms… Olemme kaikki ihmisiä. Itse koen joka päivä elämässäni paheksuntaa, koska en ole ”perinteinen” nainen. Moni haluaa osoittaa, etten ole nainen ollenkaan, koska en täytä heidän vaatimuksiaan. Olen kuitenkin vaimo, sisko ja tytär. Ja olen ystävä isolle joukolle ihmisiä, jotka uskovat kuten minä. Nainen voi olla älykäs tai fyysisesti voimakas kuten mies voi olla herkkä tai fyysisesti heikko. Meillä kaikilla on vahvuutemme.
Järkytyn joka kerta, kun annan ihmisten vaikuttaa itseeni. Tunnen itseni kovin heikoksi, koska suutun tai pahoitan mieleni, kun joudun ”hyökkäyksen” kohteeksi, tai tunnen tarvetta selittää. Vaikka itse ”saarnaan” ihan muuta! Tämä tunne kumpuaa lapsuudesta ja nuoruudesta. Niistä ajoista, kun hieman liian vilkasta tyttöä hyssyteltiin joka välissä. Aina oli liian kovaääninen ja tai liian vaativa. Tyttöjen kuului istua hiljaa ja kuuliaisesti. Joten nyt aikuisena etsin uudelleen sisäistä Leiaani. Sitä, jota ei pelota.
Hyvää Uutta Vuotta Ystävät! Voima olkoot kanssanne.
