Kaikki, jotka tuntevat minut voivat kertoa, etten ole ihmiskunnan suuri fani. Yksi suurimmista synneistäni on ajatella, että lähtökohtaisesti ihmiset ovat tyhmiä. Voin toki perustella tätä näkökantaa ympäristön tuholla, eläinten ja ihmisten (!) riistolla yms. vastaavilla asioilla, mutta tiedän, että minun pitäisi antaa myös armoa. Kaikki ihmiset eivät ajattele samalla tavoin ja monesti epäluulot aiheutuvat peloista ja tiedon puutteesta. Pelon ymmärrä hyvin, mutta entä tiedon puute. Erityisesti meidän suomalaisten joukossa tästä ei pitäisi olla kysymys. Meillähän on yksi maailman parhaista koulutuksista.
Tähän kohtaan pitää kertoa, että rakastin koulua! Minulla on useimmista opettajistani todella hyviä muistoja ja ne tylsät muistot liittyvät lähinnä aineisiin, joista en ollut niin kiinnostunut (esim. äidinkieli; johtuen ehkä siitä, että olen vasta nyt löytänyt rohkeuden kirjoittaa mitä ajattelen). Lukuaineista rakkain oli historia ja se rakkaustarina on yhä erittäin hyvinvoipa. Rakastan historiaa, koska rakastan tarinoita ja ilmiöitä. Mutta erityisesti, koska meillä on kirjoitettuna ihmiskunnan voitot, häviöt ja alemmuustilat. Vaikka historian kirjoitus on subjektiivista ja aina kirjoituksen ajankohdan arvomaailman määrittelemää, voimme oppia jokaisesta kirjoituksesta jotain.
Mutta olemmeko opinneet vai emmekö enää lue? Kouluaikojeni historian opettajat aina jankuttivat tiedon arviointia, siis oman järjen käyttöä. On kovin surullista nähdä, että Suomessa on menty viimeisten vuosien aikana isot askeleet taaksepäin. Ihmisoikeuksia halutaan rajoittaa kaikilta muilta paitsi perusheteroilta valkoihoisilta ihmisiltä. Johtuen ehkä sosiaalisesta mediasta, mutta suomalainen sivistymättömyys on jokapäiväistä luettavaa nykyään. Ihmiskunnan historia on täynnä kirjoituksia jonkin tai joidenkin ihmisryhmien alentamisesta ihmisyyden alapuolelle.
Ja tälläkin hetkellä me teemme uutta historiaa samalla saralla. Vaikka kuinka haluaisimme, emme ole kovinkaan kaukana niin kutsutusta ”pimeästä keskiajasta”. Voisimme edes hyväksyä aikuisille ihmisille vapauden päättää omasta elämän kumppanistaan ja tavastaan elää. Se kun ei ole pois keneltäkään toiselta, niin kauan, kun ketään ei vahingoiteta. Ja tämä sääntöhän pätee kaikkiin ihmisten välisiin suhteisiin. Kaikki me etsimme vain onnea ja turvaa tässä sekavassa maailmassa. Olisiko mahdollista kirjoittaa uutta historiaa?
”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”
~Minna Canth Kirjeitä Kuopiosta 19.12.1885